Pieniä edistysaskelia, hurraa!

Harjoittelussa sitkeys kannattaa. Jotkut tuntuvat olevan toivottomia tapauksia, mutta koskaan ei pidä lakata yrittämästä! Meillä siis treenataan kotosalla. Molempien kanssa oon edennyt hieman!

Nova

Ostin maanantaina ihan oikean noutokapulan Mirristä. Painoa pötikällä on 250g. Alkuun miusta tuntui toivottomalta saada Nova kiinnostumaan kapulasta sen vertaakaan, että se edes haistelisi tai koskettaisi sitä. Käsiapujen ja useiden nameilla toistojen jälkeen Nova tänään tajusi, että käyttämällä kuonoa noutokapulalla, saa namin! Ensin ukkeli tarjosi vaan istumista ja katsekontaktia, mutta tarpeeks usein kun auttoi kädellä, päästiin onnitumisiin ja sitä kautta siihen, että Nova yhdisti noutokapulan ja namit. Pari kertaa tänään treenasin ja hyvin uppos. Vielä seuraavallakin kerralla varmistelen, että onnistutaan enemmän kuin epäonnistutaan ja sitten ehkä otetaan vaihe kosketus. Jännittää vähän tajuaako tuo koskaan, että kapulan vois ottaa suuhunsa. Mutta se on sen ajan murhe. Hyvä nyt! 

Novan kanssa ootellaan vastausta myös tokoryhmä-kyselyyn Poksilta. Toivottavasti saahaan paikka, koska muuten koko syksy on pilalla! Ludolle ei oo aksaryhmää tänä syksynä ja Tokon alkeet -kurssinkin ilmo on jo päättynyt (näemmä). Tuskainen tilanne, sillä miulla ei oo tarpeeks kokemusta edetä tässä tilanteessa ilman apua. Toivotaan, että nyt nappais.

Ludo

Meillä on ollu ikuisena ongelmana maahanmeno. On tuntunut todella työläältä "kyllästyttää" Ludo ja saaha se siten menemään maahan. Lukuisat yritykset myös käsiapua on ollu turhia. Nyt kuitenkin jostain syystä näitten sekoituksella on tärpännyt! Alkuviikosta, kun treenasin, Ludo suhteellisen hitaasti möngerti maahan lonkalleen, kun hivutin hitaasti namia sen nenän eessä kiusoitellen. Tänään Luikku kuitenkin tarjosi ihmeen nopeasti makaamista ja palkitsin sen oikeasta asennosta (koska se tarjosi myös sitä!). Alan ehkä sittenkin nähä valoa tunnelin päässä. Riittävästi kun toistan tätä metodia vielä, niin uskon pääseväni käskyyn asti. Sitten tarvitaan vain ne loput apinat lautasineen kohtaamaan. Ei se onneks ihan tyhmä kaveri oo :D

Pojat on päässy tällä viikolla myös ekoja kertoja miun kanssa juoksee niin, että otan vaan toisen ja laitan hihnan vyötärölle kiinni (täytyy ostaa sellanen vyö, ois kätsä!). Meno on ollu mukavaa, vaikka tuomitsin aiemmin jo tuhoon koko juoksemisen koirien kanssa. Nyt koirat viipottaa sivulla tai eellä ja homma toimii. Yritys tehdä tästä pysyvä tapa :D

Arki rullaa

Mustikoiden keskellä <3

Käytiin tänään pitkä aamulenkki. Tavallisesta poiketen lähdin poikien kanssa lenkin keskellä olevaan metsään. Siellä oli unelma pitää koiria vapaana! Pari marjastajaa oli matkan varrella, mutta muuten saatiin rauhassa talsia. Pitihän pojat laittaa söpöilemään keskelle mustikoita, koska ne nyt on niin söpöjä ;)

Novan kanssa ollaan aloitettu uuden asian opettelu: nouto. Kaikki on vielä alkutekijöissään, mutta seuraavaksi lähden kapulaostoksille ja aletaan pikku hiljaa opetella uutta. Siinä missä koira on emäntäkin aivan noviisi, joten edetään rauhallisesti ja opiskellaan ihan sitä yhteistyötäkin. Muina harjoituksina yritän parantaa perusasentoa, jonka olen antanut olla sinne päin, koska en oo aiemmin ajatellutkaan, että joskus voisi korkata kisat (hups! Oliko tää nyt lupaus, että joku päivä ollaan tokokokeessa, häh??!). Lisäksi yritän treenailla istu-maahan-istu-seiso-maahan sekasikiötä.

Ludon kanssa oon ottanu huvikseni kosketusalustan, eli kannen. Tyyppi on jo hoksannut kauempaakin lähteä käyttämään kuonoaan kannen päällä, että kuuluu *naks* ja nami tulee. Sivulletuloa treenataan, eli junnataan samassa paikassa. Käsiapu on vielä ehdoton. Toivottavasti se joku päivä vaan tajuaa sen. Ihan niinku Novakin taannoin. Ludon maahanmenon opettelu on ollu maailman työläintä ja siinä onkin ollu piiiitkiä taukoja. Nyt Ludon siskon emännän uskonvalamisesta yritän taas lämmitellä harjoittelua ja kasvattaa omaa pinnaani. Hiljaa hyvä tulee - kai.

Zooplussa tervehti minuu eilen paketilla ja mm. kuvan kevythäkki (koko M) saapui. Koko hieman epäilyttää, sinne menee yks sheltti hyvin, mutta olis voinu sittenki ottaa L-koon, että menis nuo molemmat. Häkki on kuitenkin tosi helppo purkaa ja rakentaa. Lisäksi erittäin kevyt. Taskut molemmill sivuilla on kätevät. Kaikilta sivuilta saa myös nuo "ikkunat" auki. Hintansa väärti sanoisin. Ja taatusti mukavampi kulettaa näyttelyreissuilla miun vanhaan metallihäkkiin verrattuna. Kevythäkki löytyy netistä täältä.

Saatiin myös merileväjauhetta 400g purkki. Hyvin on uponnut ruoka tujakan hajuisesta jauheesta huolimatta. Ruoan suhteen ongelmia ei edelleenkään ole ollut, mikä on emännän mielestä parasta!

Vatsavaivat voitettu!

Se oli se Nova ja Novan maha. Jokohan olis emännän aika uskoa, että pojalla on herkkä vatsa ja sen kanssa kannattaa edetä varoen? Kyllähän se nyt pistää mahan kuralle, kun saa syödä liikaa sian lihaisia luita. Kahdesta kerrasta miekin jo uskon, kun toisen vatsa heittää kuperkeikkaa ja omistaja pääsee nauttimaan siivoushommista työpäivän päätteeksi. Ruokapäiväkirjaa oon pitäny nyt viikon ja uskon, että pidemmällä aikavälillä näen siitä, onko jokin liha, joka on liian tujua koirille tai aiheuttaako joku ruokavaliossa muuten ongelmia. Novan kohdalla se on varmasti tarpeen..

Nova aloitti raakuutensa jälleen pehmeästi. Tää on tätä, kun kokeilee uutta ja ottaa liian isoja askelia sen suhteen. Onneks tutut rohkaisi vielä yrittämään. Kun nappulaan palaaminen tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta. Noh, Novan ruokavalio lähti uusiksi naudan mahalla, riisillä ja Tehobactilla. Vatsa rauhoittui ja uskalsin lisätä kalkkunaa/broileria joukkoon ja jättää riisin pois. Kanan selkää Nova pääsi nauttimaan vähän kerrallaan. Nyt pari päivää on ollu jo paremman näköistä tuotosta eikä yöllisiä ulkoiluja ole ollut. Jeij! Koska ollaan nyt reissussa, Nova on saanut kalkkunan kaveriksi hitusen myös Sikamixiä. Kotona tullaan jatkamaan rauhallisemmalla linjalla. Täytyy oikeesti alkaa punnihtee noita luitaki, ettei tuu annettuu liikaa. Sikaa Novakin pääsee varmasti vielä maistelee, mutta seuraavan kerran valvonnan kanssa! Kana sopii selkeästi pojan vatsalle, joten jatkossa pääasiallisena luuruokavaliona tulee olemaan kanan ja kalkkunan kaulat, siivet ja selät. Ludon vasta toimii selvästi paremmin. En varmaan oo päässy pilaamaan sitä monen vuoden nappulakuurilla ;)

Eilen tapasin uusia tuttavuuksia Kuopion shelteissä. Neulamäen metsässä Nova ja Ludo pääs leikkimään Riimin, Wilsonin ja itse asiassa Ludon kennelin Viiman kanssa. Oli oikein hauska pikkulenkki uudessa porukassa. Ludo otti Viiman silmätikukseen (ollaan oltu samoilla näyttelyreissuilla, mutta siellä ne kaks ei oo ollu juuri tekemisissä) jua ajoi sitä innoissaan takaa. Pikku-Wilson väsähti loppumatkasta ja Nova taas intoutui vasta viime hetkillä. Toivottavasti ei jäänyt ainoaksi kerraksi tämä lenkki :)

Pientä treenauksen meininkiä

Viimeksi se jäi kiinni paikallaanolosta. Hallittavuustesti nimittäin. Nyt ollaan päästy Ludon kanssa treenaa vanhempien takapihalla. Turvallista pitää vapaana, häiriötä vähän, jos naapureissa ollaan pihamaalla. Eilen Ludo vielä hivuttautui miun luo pari kertaa, mutta tänään se jäi tomerasti paikalleen <3 Treenasin paikallaan oloa, sivulletuloa ja vierellä kulkemista parinkymmenen makupalan verran. Paikallaanoloa treenasin Ludon istuessa. Välillä etäisyys oli 10 metriä ja aika 10-30 sekuntia. 15 metrin välimatkaa treenasin lyhyemmällä ajalla ja välillä kutsuen suoraan luokse, välillä palaten viereen palkkaamaan. Toivo onnistumisesta kasvaa, kun huomaa, että treenaamisella voi saada tuloksia (ylläri ;D). Treenasin myös perus istumista häiritsemällä hyppien tai juosten Ludon lähellä. Treenaus on ihan kivaa näinkin, mutta kaipaan kamalasti seuraa. Kaipaan ohjausta ja turvallisia häiriöitä.

Novaakin treenasin samalla tavalla parinkymmen makupalan verran. Oon jättänyt palkitsemisen huonosta sivulletulosta. Koska en oo aiemmin ajatellu tekeväni mitään pilkuntarkasti, oon antanu sivulletulon olla melkein millanen vaan. Eli hienoa, helkkaristi töitä, jos aletaan tokoilla ihan oikeesti :D Haluisin opettaa Novalle oikean seuraamisen, mutta siihn miusta tuntuu, ettei oo oikein taitoo. En tiiä, miten etenisin. Mennään- käskyllä Nova kulkee vierellä ja on melkein koko ajan kontaktissa. Paikka ei tietenkään ole varsinaisesti oikea. Eli seuraamisen haluisin alottaa ihan alusta. Novalle uus opetettava asia olis nouto, mutta jälleen kerran koen olevani aika rukkanen sen suhteen, kun en tiiä, miten etenisin. En uskalla ottaa naksutinta Novalle vielä ainakaa käyttöön, ku kotona en pysty treenaa samalla naksuttimella ainakaa. Menee pilalle koko homma, kun ei pysty ottaa rauhallista omaa tilaa treenaukselle.

Pakko jo hehkuttaa etukäteen tilauksistani Zooplussasta! Lopultakin tilasin nimittäin haaveilemani kevythäkin, kun sopiva häkki oli edulliseen hintaan. Ei tarvii enää raahata sitä hemmetin metallihäkkiä joka paikkaan. Laitan kuvan häkistä, kunhan saapuu. Lisäksi merileväjauhetta saadaan tuohon raakaruokinnan kaveriksi. Palkkiotuotteina tule myös pari lelua, kun niitähän ei oo koskaan tarpeeksi :D

Ruokapäiväkirja

Voihan vatsa. Koiran omistamisen miinuspuolet: saatat joutua käymään ulkona koiran/koirien kanssa viisi kertaa yhden yön aikana. Lisäksi ulkona sataa vettä joka kerralla ja et näe paljoa koiria kauemmas. On siis kysymyksessä kahden shelttipojan löysät vatsat. Ensin Ludo klo 1.30. Sit tuun sisälle ja käyn vällyjen väliin.. Novan vuoro. Eiku takas ulos. Klo 4.30 Novan on päästävä jälleen ulos. Klo 6.40 Nova ulos. Klo 8.15 molemmat ulos. Lisäksi kahdet oksennukset siivottavana aamulla. Joskus naisen osa on kehno. Kanssanukkuja uinuu tuiki tietämättä yön tapahtumista. Jes. Pojilla joka tapauksessa siis vatsat sekaisin. Onko raa´asta, onko madoista, en tiiä. Matokuurit on nyt molemmille annettu, saa nähä onko vaikutusta. Tänään ovat syöneet riisiä, seitiä ja hitusen naudan mahaa.

Päässä on muhinut ajatus ruokapäiväkirjasta. Ajattelin, että vois ainakin jonkin aikaa, esim. kuukauden, seurata ruokintaa, tarpeitten tekoa, annoksien kokoja ja painoa. Sitä kautta saattas saaha kokonaiskuvan, ruokkiiko tarpeeksi monipuolisesti, onko vatsa löysänä aina samoista syistä ja miten ruokinta vaikuttaa koirien yleiskuntoon.

Tulispa jo ilmoja syksyn kursseille. Harrastuskärpänen pyörii tän myöhäisheränneen ympärillä alituiseen :>

Raakaruokinta kotona ja matkalla

Tässä tulee nyt toivottu postaus barffauksesta matkalla ja kotonakin. Pitkälti puhun nyt omasta (lyhyestä) kokemuksestani, mitä liittyy omiin koiriini ja tiedosta, mitä oon lukenu eri lähteistä (blogit, artikkelit ym.). Oma kokemukseni on tosiaan vielä varsin lyhyt, sillä kokonaan raa´alla miun sheltit on ollu vasta pari viikkoa. Sitä ennen ne totutteli eri lihoihin nappulan ohessa (ja luuhun luumurskeen avulla). En erittele tähän kaikkia hyötyjä tai haittoja, koska netistä on saatavilla hyviä lähteitä niihin. Itse olen etsinyt tietoa mm. täältä, täältä ja täältä. Internet on pullollaan tietoa ja kriittinenkin saa olla. Itseäni kannustaa monien hyvät kokemukset ja ruoan luonnonmukaisuus.

Kotona

Tällä hetkellä miun koirat saavat aamulla liha-aterian ja illalla luut. Koska olen niin alkutekijöissä ruokinnan suhteen, en oo juurikaan punninnu ruokaa. Ludolle tekee hyvää saada pari kiloa lisää ja Nova on tällä hetkellä hyvässä lihassa. Kun vielä menee parisen viikkoa, osaan varmaan sanoa, saako esim. Nova liikaa (lihooko). Pyrin pyörittämään neljää lihaa kuukauden sisällä koirilla. Käytännössä ne saa broileria, kalkkunaa, poroa ja vaihteluksi sikaa sekä nautaa. Vielä en ole törmännyt hevoseen ja lampaaseen, joita olis hyvä sekoittaa välillä kuvioon. Syötän yleensä paria eri lihaa kerralla. Ludo saa lisäksi naudan lihaista rasvaa massakuurinsa takia. Kerran viikossa pojat saa sisäelimiä (pääasiassa broilerin) ja kalaa. Pakkasessa on myös naudan mahaa rauhoittamaan vatsaa silloin tällöin. Kasvissosetta laitan myös ajoittain joukkoon tuomaan kuituja. Kerran viikkoon tulee myös kokonaiset kananmunat kuorineen. Aion hankkia merileväjauhetta lisäravinteeksi. Tällä hetkellä luotan Mustin ja Mirrin Maukas- sarjaan. Siinä on kaikki, mitä raakaruokinnassa tarvitaan.

Illalla pojat saa luuaterian. Se koostuu joko broilerin siivistä, selkärangasta tai naudan rustoluista. Lisäksi silloin tällöin saavat palloluita tai niveliä tai sian selkärankaa jyrsittäväksi. Luut annan jäisinä, että lattiat pysyy siistimpänä (niin varmaan... :D). Koiran ruoansulatus on noin 12 tuntia, eli pyrin pitämään hyvän välin liharuoan ja luitten välissä ehkäistäkseni suolistotukoksen riskin.

En pidä barffausta haastavana. Harva ihminen syö ruokaympyrän mukaan, joten en ole pikkutarkka koirienkaan kanssa. Pyrin monipuolisuuteen, että kaikkea tulisi sitten jostain. Koiria tarkkailemalla oppii, missä on vika. Esimerkiksi Novan limainen uloste voi johtua madoista tai jonkin vitamiinin puutetta. Tutkimalla asia selviää.

Matkoilla

Tästä onkin kokemusta, sillä juurihan olin roadtripillä näiden kanssa. Koska ruoka on pakastettua, kylmälaukku on todella kätevä esim. viikonloppureissuja varten. Kun lähdin reissuun, pakkasin koirille kylmäkallen kanssa reppuun parin päivän ruoat. Käytännössä siis parit lihat ja luumursketta (ja rasvaa). Vaikka olin neljä tuntia bussissa, ruoka ei ollut edes sulanut. Vastassa oli jääkaappi, joten ruoka säilyi hyvin. Mikkelissä ostin pojille Mirristä sika-,nauta-, ja kalamixiä. Niissä on liha, luu, sisäelimet ja kasvissoseet samassa, toimii hyvin reissussa. Noitten kanssa jatkoinkin matkaa Helsinkiin, jossa oli taas jääkaappi ja pakastinkin vastassa. Pärjäsin noilla hyvin lähes viikon. Helsingissä ostin kyllä parille päiväle Mirristä naudan rustoluut, kun kerta oli mahis syöttää niille luita siellä.

Barffaaja joutuu joko kuljettamaan kylmälaukkua, jossa saa ruoat kotoa mukaan tai ostamaan ruoat paikanpäältä. Jos koiran raakaruokaa ei ole tarjolla, kaupoista saa eri lihoja ostettua ja vaikka koiranmakkarallakin koira pärjää pari päivää. Periaatteessa nappulaakin voi antaa. Barffaajan etu on, että vatsa on yleensä rautaisempi kuin pelkän nappulan syöjän, joten pieni muutos tilapäisesti ei yleensä haittaa. En ole vielä kylmälaukkua hankkinut, mutta varmasti hommaan sen jossain välissä. Onneks koirat on yleensä tässä lähellä hoidossa, niin  ruoat on  helppo antaa mukaan. Ja näemmä yli viikon reissu onnistuu myös hyvin! Barffauksesta ja matkustamisesta lisää esimerkiksi täällä.

On varmasti ihmisiä, jotka voivat puhua barffauksesta kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tällä hetkellä miun tietomääräni on tämä ja siihen olen myös tällä hetkellä tyytyväinen. Jonkinlaisia tuloksia odotan itsekin. Toivon, että poikien turkki paranee, ruoan hyödyntäminen on nappulaa reippaasti parempaa (huomaahan tuon jo nyt, että paljon pienempää ulostetta tulee, eli vähemmän menee koirasta läpi), hammaskivi vähenee ja koirat on eloisampia ja aktiivisempia. Jos vielä mainitsen hyviä puolia barffista, niin
- viljat jää pois (hyödyntäisikö koira niitä luonnossa? Miksi monessa nappulassa niitä on runsaasti?)
- ylimääräinen "pöhöttäminen" loppuu (ei lisä- tai säilöntäaineita tai huonoja rasvoja)
- koira saa virikkeitä elämäänsä (päivittäinen luiden kaluaminen)
- ruoka on maistuvampaa (samaa nappulaa joka päivä vai eri lihoja ja sisäelimiä jne)
- allergikoille voi olla sopiva vaihtoehto (sulkee esim. tietyn lihan pois, jos koira on sille allerginen, tai vastaavasti esim. ne viljat)

Joku koira voi olla niin allerginen, ettei sille voi syöttää ruokaa tarpeeksi monipuolisesti ja silloin hyvä nappula voi olla paras vaihtoehto. Joku lemmikki taas saattaa olla niin kauan ollut nappulalla, ettei kestä raakaa tai on muuten vaan niin herkkävatsainen, että nappula sopii paremmin. Itse alan kyllä olla niin raa´an puolella, että on vaikea nähdä enää nappulaan vaihtoa vaihtoehtona...

Hihnakäytöstä paremmille uomille

Koska oon jo kohta viikon mietiskelly koirankoulutusasioita, olen päättänyt myös ottaa askeleita siinä suhteessa. Pojat menee hihnassa ihan_kivasti. Ne saattaa vetää alkumatkasta (ainaki Ludo) innoissaan, mutta pääosin meneevät mukavasti. Ohitukset mennään kireellä (!). Pohdintani lopputulos siis on, että hihnakäyttäytyminen ei ole sillä tasolla, kuin se voisi olla. Kahta koiraa on vaikea treenata yhtä aikaa (palkitsee toista oikeasta käytöksestä, kun samalla saattaa palkita toista vahingossa väärästä). Siksi miun pitää rueta käyttää aikaa molempien treenaukseen yksin. Ongelmia tuottaa se, että aina en voi yksinkertaisesti käyttää poikia erikseen ulkona, mikä voi olla takapakkia, kun ohitustilanteita tulee tai pojat muuten vetävät poispäin miusta.

Tänään kävin molempien kanssa heittää pienet lenkit hihnassa. Ludo on ehdollistettu naksuttimeen, joten hyödynnän sitä toistaseks sillä. Novaa en oo nyt ehdollistanu, koska sisällä joutusin naksauttelee vahingossa silleki, kun treenaan Ludon kanssa. Ludolle siis naksauttelin aina, kun se kulki nätisti ja vielä suuntasi katsettaan minuun päin. No koirahan meni mallikelpoisesti, toki yhtä vastaantulevaa koiraa se ois halunnu tervehtii. Odotin tyynesti, että se ottaa minuun kontaktin ja palkkasin. Täytyy vaan tehdä tätä paljon, että homma alkaisi muodostua käytännöksi...

Novan kohdalla palkkasin siis aina oikeasta käytöksestä namilla ja lisäksi käytin Hyvä!- kiitosta. Novalla on kontakti kunnossa, häiriöttä se ottaa sitä helposti. Meille tuli vastaan iso ohitettava (tosin se tajus mennä vähän sivummalla) ja eihän Nova mitään miusta välittäny. Koitin kävellä sen ja ohitettavan koiran välissä. Novan kohdalla siis kiinnostus on niin paljon enemmän toisessa koirassa, että sen kanssa saa miettiä kunnolla strategian, miten vaikeusastetta voisi kasvattaa. Onneks syksyn alkaessa ihanat nimeltämainitsemattomat koiraystävät palaavat äärelle, jos heistä saisi treeniseuraa.. ;)

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että kaduttaa, etten näin vakavasti (ja ehkä järjestelmällisesti) koirankoulutusasioita miettiny, kun miulla oli vaan Nova. Yhden koiran kanssa ois paljon helpompi treenata. Novan kanssa lenkkeily sinänsä on helppoa, se vetää hyyyyvin harvoin ja on pääasiassa ihana lenkkikaveri. Mutta kyllä huomaa, että toisen koiran tulon myötä on helppo lipsua treenaamattomuuden puolelle. Siksi.. kumpa syksy tuo tullessaan treenausta molemmille koirille, että alkais tulla sitä yhteispeliä (mamma on mukava ja sen kanssa on kiva tehdö YHDESSÄ). Tosin, kun yksin asuu kahden koiran kanssa ja käy koulua ja työssäkin, niin ei kai sitä voikkaa revetä kaikkeen koko ajan täydellisesti.

Sitä vaan miettii, miten tärkeää on valita sellainen rotu, joka tosiaan sopii omaan käteen. Sheltti ei vaadi ihan kauheasti poppaskonsteja ja miun koiria lukuunottamatta ne on kuulemma ahneitakin.. Mutta siis kyllä on ihan hyvä, ettei ottanu heti tän vaativampaa rotua, sillä on näitten ekojenki kanssa jo työstämistä :D

Ainii, madotan koirat myös nytte. Novalta on tullu löysää ja limaista ulostetta ja sain vinkin, että voi olla matoja. Niinpä molemmat pojat on nyt Axilur-kuurilla. Kävinkin 2 aikaan yöllä Novan kanssa ulkona ja jo se puol 9 herätti uudestaan. Lisäksi se sai eilen ja tänään ruokaan Tehobactia. Sitte vielä semmonen huippu juttu, että Novakin on syöny nyt jo kahesti luunsa ilman apua! Se siis kiinnostuu kuitenkin siitä, vaikka ei heti siltä näytäkään. Myös Ludon luu on aina hävinny, joten taitaa se selviytyä siitä alle vuorokaudessa ;D

Sheltit roadtripillä 2012

Nyt tulee se reissupäivytys. VAROITUS: päivitys on pitkä! Oltiin kaikkinensa shelttien kanssa matkalla 10 päivää. Ensimmäiset päivät oltiin Mikkelissä, josta jatkettiin Helsinkiin loppuajaks. En kertoile koko reissusta kuin parhaimmat palat blogin kannalta. Koirien kanssa ehti kokea kaikenlaista ja emännän omat toilailut jääköön piiloon ;D

Matkustaminen. Voi että mie oon onnellinen, miten helppoa on matkustaa noiden kahen kanssa! Bussimatka Mikkeliin yhen vaihon kanssa sujui oikein mukavasti, koirat makoili jaloissa tai välillä penkillä käpertyen. Novasta ei otettu tälläkään kertaa maksua. Se tahtoo olla vähän siinä rajamailla, että tiukkiskuskit velottaa siitä. Onneks noi on niin söpöjä, että monet varmaan ei muista velottaa :D Nova oli ekan kerran junassa Mikkeli-Kouvola-Helsinki-välit. Kahen koiran kanssa meno meni silti oikein hyvin. Ludo käy tosi nopeesti makoilee ja on hiljaa ja kiltisti kaikki matkat. Tuo reissu oli vaan siitä nihkee, että ei ollu mitään ilmastointeja, ulkona helle. Koiran reppanat läähätti ja vuorottelin märkää pyyhettä niitten yllä, kun vesikään ei maistunu. Loppumatkasta oli jo emännälläkin olla huono olo... Juna maksaa muuten 5e per koira ja max kaksi koiraa voi ilmeisesti yksi ihminen kulettaa. Pojat meni muuten ekan kerran liukuportaat, tai siis Nova (Ludo sylissä). Hyvin meni, mut olihan se vähän että "whaat, miten tässä pitäis olla?". Onneks viimeisellä kerralla tajusin, et asemilla on myös hissit...

Kirmaamista Mikkelissä "lammaslaitumella"

Mikkeliläinen koirapuisto. Mukavaa vaihtelua hiekkakenttiin, tuntui kun olis menny lammasaitaukseen. Koirat nautti juoksentelusta, mutta ensimmäisen kerran säikähin Novan kanssa, kun se rääkäisi tosi kamalasti kepin tökätessä ilmeisesti kitalakeen tai kurkkuun. Onneks pahempaa ei käyny. Kai sitä kantapään kautta oppii, ettei ne keppileikit oo hyviä.. Ärsyttävää onki, kun koirapuistoissa ihmiset heittää keppejä muiden koirien läheisyydessä! Nova ainaki innostuu niin, että se tulee kuuroks miulle ja muut ihmiset tulee kuuroks sen takia. Vois vaikka joskus kysyy, saako heittää...

Ludo vs. Pippo. Helsingissä kolme koiraa kaksiossa oli toisinaan.. mielenkiintoista. Ludo, siis Hänen Korkeutensa, päätti, milloin alamaisensa Pippo-berni oli kiva ja milloin ei, milloin Hänen lähelleen oli lupa tulla ja milloin ei. Ludon vakio on vilauttaa hampaita tai murista tai jos toinen ei usko, niin näykkäistä kohti. Koirien elekieltä oli toisaalta upea seurata, sillä Pippo elehti selkeästi Ludoa rauhoitellen tai jopa kääntyi kokonaan pois, jos Ludo kovisteli. Ludo osasi kyllä olla myös kunnon drama queen kiljumalla, kun Pippo ehkä käveli hipaisten Hänen Ylhäisyytensä häntäkarvoja. Ludo saattoi myös olla ensin kärttyukko Pipolle ja saman tien tulla syliin rapsuteltavaksi. Ruokailuajat oli tiukimmat, silloin kipon ääreltä tai luun vierestä kuului helpoiten murinaa. Nova sai olla kyllä tietenkin miten sattui. Se on Hänen Korkeutensa paras kaveri.

Rajasaari. Odotin koko reissulta, että pääsisin käymään Rajasaaressa. Alue oli mukavan kokoinen ja siellä pääsi kauas muista koirista, jos jotakuta ahisti väen paljous. Kalliot oli hivenen pelottavat, ne on varmaan sateella kivan liukkaat. Pippohan uida polski mennen tullen, Nova kävi kahlaamassa ja Ludo.. pysyi aika kaukana vedestä :D Aika paljon saari veti isoa koiraa meijän käynneillä. Ludolla oli hemaisevaa naisseuraa. Nova oli perus Nova, juoksenteli ympäriinsä, mutta tuli turvaan aina mamman luo.

Rajasaaressa

Niin... rakkaat koiramme.

Ludo tais jäähä Pipon jalkoihin kerran rantavedessä :D

Myllyjärveä

Myllyjärvi. Tää paikka oli luonnonsuojelualue Espoossa. Käytiin kiertää lampi/järvi. Maasto oli epätasaista, osittain jouduttiin kävellä umpimetässä. Koirille (ja emännille) hyvää liikuntaa. Vesi oli hyvänlaatuista Pipon uintireissua ajatellen. Miun pojat tyytyi putoamaan veteen juodessaan, josta seurasi räpiköinti takaisin kuivalle maalle. Loppushow´n varmisti Nova, joka juoksi kuurona jonkin hajun perään ja meikäläinen joutui lähtee satasta perään. Onneks oli alamäki, ni mieki pääsin kovempaa. Keppikorttia ("Nova, etsi keppi, missä keppi") käyttäen sain Novan huomion ja laitoin sen kiinni. Ludo säntäsi jonkin matkaa yksin eteenpäin, mutta ilmeisesti tajusi tosiaan olevansa yksin tuntemattomassa metsässä ja tuli huudoilla takasin. Ai että jalat täris mukavasti säikähyksin jälkeen. Ihana omistaa urokset..

Peräkanaa

 Näyttelytreenit. Käytiin Ludon kanssa Una Jantusen näyttelytreeneissä. Meidät laitettiin juoksemaan niin lujaa kun voin, mikä tuntui oudolta, mutta ilmeisesti Ludon liikkeet parani vauhdin kasvaessa (hännän ollessa miten sattuu siis). Itselleni ei sopinut tyyli, missä koira saa laukaa tai hyppiä, koska sillä on kivaa, mutta tärkeinstä lienee poimia itselleen sopivat asiat. Ihan hyviä juttuja tuli handlaustyyliin ja Novalle sais hyvän idean pöytätreeniin. Alan palkita Novaa, kun se koskettaa pöydällä nenällään vieraan ihmisen kättä. Lähestyvästä kädestä ja ihmisestä tulee positiivinen asia ja Novan ajatukset siirtyy minuun, eli palkkaajaan. Toivottavasti se on askel kohti näyttelyitä. Ludon suhteen ei tullu uutta, ehkä seisottaessa käden merkinanto tulevasta palkasta oli sellanen uus juttu, mikä vois toimia. Koira ryhdistyy, kun tietää palkan tulevan pian. On silti vaikeaa, kun on jo tietyllä tavalla opettanut koiraa, alkaa tehä erilailla. Eli suomeksi, kun Ludo kerta osaa seisoa, haluan hioa sen seisomaan oikein. En halua palkita sitä tällä hetkellä muusta kuin oikeasta seisonnasta. Katsotaan miten käsimerkkijuttu onnistuu.

Paljon jäi ainakin pohdittavaa treenien jälkeen. Tuli ainakin intoa treenata lisää :)

Nova ja luut... Joudunkohan mie koko Novan lopun elämän syöttää raa´at luut sille kädestä? Ei ole helppoa, kun koirien pitäis syödä toinen ateria luina päivässä ja Nova ei kiinnostu luusta, jos se ei oo kädessä. Kun se on, se nakertaa tosi ahkerana luun. Ludo taas intoilee luista urakalla, mutta jäytää niitä etuhampaillaan, eli syö varmaan vuorokauden yhtä luuta.. Torvelo. Ludo syö siis mallikkaasti,

Pippo ui täyttä häkää, kas ei sheltit

mutta ei oo erityisen kiinnostunut, Ludo puuhaa mielellään luitten kanssa, mutta on onneton syöjä, hmmm.. Helppo yhtälö!

Nyt tää lauma on kotiutunu ja Ludo löysi melkein heti itsensä rakkaasta koristaan. Kannustan kaikkia matkustamaan koirienne kanssa, muuten ei koirista voi kuoriutua helppoja matkakavereitakaan ;) Tällä matkalla käytettiin autoa, bussia, junaa ja linja-autoa. Hyvin meni :)

Ps. Onneks ei menty Mikkeli KV:hen, on kutina, ettei ois sitä EH:ta parempaa saatukaan. Säästyypähän ne rahat syksylle.. ;) Uskallan ajatella Jyväskylä KV:n olevan seuraava koitoksemme. Siihen mennessä luulis raakaruokinnan tehonneen Ludon massakuurilla ja treenailujemmekin pitäisi olla edistynyt. Sopii toivoa! Tällä hetkellä ootan kuumeisesti syksyn koirakurssien ilmottautumisten tuloa, tän viikonlopun oon kuluttanu koirankoulutusblogien ja artikkelien äärellä. Tahtoo oppia lisää!

Päivitys reissulta, muttei reissupäivitys

Tämä postaus tulee kesäisestä Helsingistä. Ollaan poikien kanssa lomareissulla. En kuitenkaan aio vielä tässä postauksessa puhua reissusta (josta kyllä riittää kerrottavaa), vaan katse kulkee jo syksyssä. Eilen nimittäin Ludon kanssa kävellessäni ajatukseni kulkivat tottelevaisuudessa. Omat koirani ovat kyllä perustottelevaisia. Niiden kanssa on suht helppoa elää. Ne tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, osaavat peruskäskyjä ja kulkevat sopivan matkan päässä lenkillä. Miinuksia tulee kuulohäiriöistä (eipä tullakaan äipän luokse, kun muualla on paaaljon mukavampaa tai mennään vieraan koiran luokse, vaikka ei saisikaan). Pohdinkin, että suurimpia ongelmia miun ja koirien välisissä suhteissa on luottamus, kunnioitus ja halu miellyttää (tehdä sellaista, mitä pyydän, koska se on kivaa). Koirani ja minä kaivataan yhteistä aikaa, yhteistä tekemistä, että oltaisiin enemmän samalla aaltopituudella ja kuulovauriot paranisivat edes melkein kokonaan. Päädyin siihen tulokseen lenkillä, että on aika suunnata katse syksyyn ja luoda tavotteita, joilla saisin kaipaamiani asioita meidän elämään. Tavotteiden avulla toivon saavani pontta koulutusasioihin ja motivaatiota etsiä keinoja meidän lauman arjen parantamiseksi. Syksyn aikana voin pohtia, onko osa tavotteista jo täyttynyt, onko jossain tullut takapakkia tai onko tavotteissa muita korjattavia asioita. Vuoden lopussa on hyvä tarkistaa, miten kulunut puoli vuotta meiltä meni ja olenko tyytyväinen omaan panostukseeni. Kaikkihan on lopulta miusta kiinni.

Ludo agilityn alkeisiin. Eli hallittavuustesti läpi. Siihen käykö arpaonni, en voi vaikuttaa, mutta hallittavuustestiin kyllä. Viimeksi homma jäi kiinni paikallaolosta. Nyt on panostettava siihen, että pystymme kasvattamaan välimatkaa ja aikaa paikallaolossa.

Nova tokon alkeisiin. Nova osaa tottelevaisuuden perusasiat, mutta toimii käytännössä hyvin vain suht häiriöttmässä ympäristössä. Tarvitaan muita ympärille turvallisessa ympäristössä. En ole opettanut Novalle noutoa, joten sen suhteen olisi aloitettava ihan alusta. Helpottaisi muuten kummasti arkeakin... ;)

Ludon liikkuminen kehäkuntoon. Ludon kroppa kaipaisi enemmän erilaisia maastoja liikkeiden parantamiseksi, se on sellainen tipsuttelija. Ludo on saatava kuuntelemaan minuu enemmän kehässä, että se voi liikkua oikealla tavalla käskystäni. Syksylle on suunnitelmia parin näyttelyn verran, joten meillä on aikaa treenailla itseksemme, käydä mätsäreissä, mikäli ajat sopii miulle ja vierailla mielellään myös ohjatuissa näyttelytreeneissä.

Novan eteneminen näyttelytreenissä. Haaveeni on yhä päästä Novankin kanssa iertää näyttelyitä. Taukoa on kaksi vuotta takana, Novasta on kuoriutunut aikuinen uros ja mie tykkään sen koko komeudesta erittäin paljon. Merkitystä näyttelyillähän ei ole Novan kannalta erityisesti, sen lonkkien takia, jotka ovat kyllä syvä pettymys. Haluisin kuitenkin, että Nova voisi saavuttaa itsevarmuutensa tuomarin käsittelyssä. Siitä kaikki on kiinni. Novan liikkuminen on ollut aina ponnekasta ja sulavaa. Seisomisessa ryhdin saaminen kuntoon on yksi asia listalla, tekemisestä on saatava kivaa. Novan kohdalla en halua edetä liian nopeasti, kun paineita ei ole. Muiden AVO-urosten kanssa kilpaileminen ei ole helppoa, joten kehiin ei mennä, jos ei olla valmiita siihen.

Katsotaan, millainen syksy on tulossa. Tsemppiä tarvitaan ja tuestakaan ei ole haittaa. Onneks miulla on ystäviä, jotka on kokeneempia ja uskon, että heidän neuvonsa ovat tervetulleita ja niistä saa apua. Tämä postaus on jälleen yksi askel koiranomistajan oppipolulla.